Leonora Fredriksson

Palaa ansioluetteloon

Odottajat, 2013 (©, Leonora Fredriksson)

Aasin värioppi, 2015 (© Leonora Fredriksson)

Kaivupolku, 2013 (© Leonora Fredriksson)

Ruutukaava: tukholmalainen (© Leonora Fredriksson)

Aineeton henki täyttää kaiken olevaisen (© Leonora Fredriksson)

Der greise Kopf - Harmaapää

2.–22.5.2015 galleria Taidesalonki, Bulevardi 3 B, 4. krs. Helsinki

Teosluettelo	Lehdistötiedote
Harmaapää, 2015 61 x 61 cm (tempera) Sarastus, 2014 65 x 54 cm (tempera) Kesäateljeen ikkuna, 2015 52 x 60 cm (tempera) Juhlakausi, 2015 14 x 18 cm (tempera) Onko Suomessa kevät?, 2015 14 x 18 cm (tempera) Odottajat, 2013 46 x 55 cm (tempera) Aasin värioppi, 2014 52 x 60 cm (tempera) Kaivopolku, 2013 42 x 28 cm (tempera) Aineeton henki täyttää kaiken olevaisen, 2014 65 x 80 cm (tempera) Odotettavissa iltaan asti, 2014 24 x 30 cm (tempera) Muistoja jätskikioskilta, 2014 51 x 36 cm (akvarelli) Arne ja Carlos (rikkikääpä), 2014 51 x 36 cm (akvarelli) Kylän kaunein kauppakassi, 2014 51 x 35,5 cm (akvarelli) Ruutukaava: värilliset harmaat, 2015 65 x 81 cm (tempera) Ruutukaava: tukholmalainen, 2015 54 x 65 cm (tempera) Ruutukaava: avignonilainen, 2015 54 x 65 cm (tempera) Ruutukaava: norsunluinen, 2015 38 x 46 cm (tempera) Arkiharmaa, 2015 (keramiikka, kierrätysvilla) Yöllä satoi lunta, 2015 2 min. 20 s. (video)	Näyttelyn nimi tulee Franz Schubertin Wilhelm Müllerin runoihin säveltämän Winterreise (Talvinen matka) laulusarjan 14. laulusta. Tuossa laulussa rakkaudessaan pettynyt ja mieleltään jo järkkyvä vaeltava kisälli tervehtii ilolla yön aikana vaalentuneita hapsiaan pettyäkseen jälleen, kun osoittautuukin, että se, mitä hän luuli vanhenemisen ja tyyntymisen tuomaksi harmaudeksi, olikin vain kohta päälaelta sulavaa lunta. Varsinaisena inspiroijana näyttelylle ovat olleet takatalvien räntäsateet, jolloin kevät niin tuskastuttavasti antaa odottaa itseään. Satava lumi on myös puhtaan visuaalisesti kiinnostava aihe, joka vertauskuvallisesti voi viitata moneen suuntaan. Margaret Atwood kirjoittaa romaanissaan Herran tarhurit: "…hänen sanansa muistuttavat meitä oman Kosmoksemme hauraudesta – hauraudesta, jonka tuhatyhdeksänsataaluvun fyysikot jälleen vahvistivat, kun tiede löysi valtavat tyhjät aukot, joita on sekä atomien sisällä että tähtien välissä. Mitä muuta meidän Kosmoksemme on kuin lumihiutale? Mitä muuta se on kuin kaistale pitsiä?" Leonoran edellisissä näyttelyissä kantavana aiheena on ollut pitsiliinoilla peitetyt lintuhäkit, joissa pitsin ja häkkien metallirakenteiden välissä on ollut vain tyhjää. Tässä uudessa näyttelyssä taiteilija on vaihtanut kuvakulman ja siirtynyt ikään kuin häkin sisälle katsomaan maailmaa, joka ei häkkien tapaan ole tyhjä, vain hieman harmaa ja melankolinen. Aina ei ole selvää, onko kyseessä kevään viimeinen vai syksyn ensimmäinen lumisade, mutta se on ilmeistä, että kuvissa eletään rajatilassa. Sama teema on havaittavissa myös näyttelyn muissa teoksissa, jotka tutkivat kirkkaiden värien muuttumista murretuiksi samaan tapaan kuin syksyllä, kun luonto kuihtuu ja käy harmaaksi. Taiteen edistämiskeskus (Taike) on tukenut näyttelyn järjestämistä. - Petri Keskinen, FM Galleria 2015

Teosluettelo

Lehdistötiedote

Harmaapää, 2015 61 x 61 cm (tempera)

Sarastus, 2014 65 x 54 cm (tempera)

Kesäateljeen ikkuna, 2015 52 x 60 cm (tempera)

Juhlakausi, 2015 14 x 18 cm (tempera)

Onko Suomessa kevät?, 2015 14 x 18 cm (tempera)

Odottajat, 2013 46 x 55 cm (tempera)

Aasin värioppi, 2014 52 x 60 cm (tempera)

Kaivopolku, 2013 42 x 28 cm (tempera)

Aineeton henki täyttää kaiken olevaisen, 2014 65 x 80 cm (tempera)

Odotettavissa iltaan asti, 2014 24 x 30 cm (tempera)

Muistoja jätskikioskilta, 2014 51 x 36 cm (akvarelli)

Arne ja Carlos (rikkikääpä), 2014 51 x 36 cm (akvarelli)

Kylän kaunein kauppakassi, 2014 51 x 35,5 cm (akvarelli)

Ruutukaava: värilliset harmaat, 2015 65 x 81 cm (tempera)

Ruutukaava: tukholmalainen, 2015 54 x 65 cm (tempera)

Ruutukaava: avignonilainen, 2015 54 x 65 cm (tempera)

Ruutukaava: norsunluinen, 2015 38 x 46 cm (tempera)

Arkiharmaa, 2015 (keramiikka, kierrätysvilla)

Yöllä satoi lunta, 2015 2 min. 20 s. (video)

Näyttelyn nimi tulee Franz Schubertin Wilhelm Müllerin runoihin säveltämän Winterreise (Talvinen matka) laulusarjan 14. laulusta. Tuossa laulussa rakkaudessaan pettynyt ja mieleltään jo järkkyvä vaeltava kisälli tervehtii ilolla yön aikana vaalentuneita hapsiaan pettyäkseen jälleen, kun osoittautuukin, että se, mitä hän luuli vanhenemisen ja tyyntymisen tuomaksi harmaudeksi, olikin vain kohta päälaelta sulavaa lunta.

Varsinaisena inspiroijana näyttelylle ovat olleet takatalvien räntäsateet, jolloin kevät niin tuskastuttavasti antaa odottaa itseään. Satava lumi on myös puhtaan visuaalisesti kiinnostava aihe, joka vertauskuvallisesti voi viitata moneen suuntaan. Margaret Atwood kirjoittaa romaanissaan Herran tarhurit: "…hänen sanansa muistuttavat meitä oman Kosmoksemme hauraudesta – hauraudesta, jonka tuhatyhdeksänsataaluvun fyysikot jälleen vahvistivat, kun tiede löysi valtavat tyhjät aukot, joita on sekä atomien sisällä että tähtien välissä. Mitä muuta meidän Kosmoksemme on kuin lumihiutale? Mitä muuta se on kuin kaistale pitsiä?" Leonoran edellisissä näyttelyissä kantavana aiheena on ollut pitsiliinoilla peitetyt lintuhäkit, joissa pitsin ja häkkien metallirakenteiden välissä on ollut vain tyhjää. Tässä uudessa näyttelyssä taiteilija on vaihtanut kuvakulman ja siirtynyt ikään kuin häkin sisälle katsomaan maailmaa, joka ei häkkien tapaan ole tyhjä, vain hieman harmaa ja melankolinen. Aina ei ole selvää, onko kyseessä kevään viimeinen vai syksyn ensimmäinen lumisade, mutta se on ilmeistä, että kuvissa eletään rajatilassa. Sama teema on havaittavissa myös näyttelyn muissa teoksissa, jotka tutkivat kirkkaiden värien muuttumista murretuiksi samaan tapaan kuin syksyllä, kun luonto kuihtuu ja käy harmaaksi.

Taiteen edistämiskeskus (Taike) on tukenut näyttelyn järjestämistä.

- Petri Keskinen, FM

Galleria 2015