Leonora Fredriksson

Palaa ansioluetteloon

Päivänkakkara, 2006 (© Leonora Fredriksson)

Suuri asetelma, 2006 (© Leonora Fredriksson)

Jaavalainen häkki, 2006 (© Leonora Fredriksson)

Tyhjä vati, 2006 (© Leonora Fredriksson)

2006 Huoleton - Sans souci - galleria Taidesalonki, Helsinki

Teosluettelo

Lehdistötiedote

Huoleton - Sans souci, 2006 (litografia, koristelista, posliinifiguuri)

Pähkinämarenki I, 2005 (tussi)

Pähkinämarenki II, 2005 (tussi)

Pähkinämarenki III, 2005 (tussi)

Mocca, 2006 (litografia)

Pilvet, 2006

Verborgenheit, 2006

Palmuhäkki, 2006 (tempera)

Cunegonden häkki, (tempera)

Jaavalainen häkki, (tempera)

Suuri asetelma, 2006 (akvarelli)

Tyhjä vati, 2006 (akvarelli)

Suklaakonvehti, 2006 (akvarelli)

Päivän kakkarat, 2006 (akvarelli)

Marengit, 2006 (akvarelli)

Marsipaanikana, 2006 (akvarelli)

Orvokkipastilli, 2006 (akvarelli)

Olen aina pitänyt sekä rokokoosta että sokerista. Ekbergin konditorian marengeissa näen molempia. Niinpä piirsin marengeilla makeutetut rokokootapetit. Teoksen nimi, Huoleton - Sans souci, viittaa Fredrik Suuren huvilinnaan Potsdamissa.

Vähennettyäni ankarasti omaa sokerinsyöntiäni aloin kompensaatioksi leikkiä pienellä Ganesha-pystilläni. Intiassa suosittu norsunpäinen jumala on hänkin makeisten ystävä ja niitä hän on saanut!

Kuvat verhotuista lintuhäkeistä nousivat silmiini kuunnellessani ja ihmetellessäni Hugo Wolfin mystistä laulua Verborgenheit, joka on sävelletty Eduard Möriken runoon. Runoilijan yksinäisyydessä kokema tuska ja häikäisevä ilo voisi olla kuvaus taiteilijan työstä.

Verborgenheit

Lass, o Welt, o lass mich sein! Locket nicht mit Liebesgaben, Lasst dies Herz alleine haben Seine Wonne, seine Pein!

Was ich traute weiss ich nicht, Es ist unbekanntes Wehe; Immerdar durch Tränen sehe Ich der Sonne liebes Licht.

Oft bin ich mir kaum bewusst, Und die helle Freude zücket Durch die Schwere, so mich drücket Wonniglich in meiner Brust.

Lass, o Welt, o lass mich sein! Locket nicht mit Liebesgaben, Lasst dies Herz alleine haben Seine Wonne, seine Pein!

Piilopaikka

Anna, oi maailma, anna minun olla! älkää houkutelko rakkauden lahjoin, antakaa tämän sydämen yksikseen nauttia autuuttaan, kärsiä tuskaansa!

En tiedä, mitä suren, se on selittämätöntä murhetta; näen auringon ihanan valon aina kyynelten läpi.

Usein ollessani lähes tiedoton puhkeaa kirkas ilo autuaasti rinnassani läpi kaiken tukalan ja painostavan.

Anna, oi maailma, anna minun olla! älkää houkutelko rakkauden lahjoin, antakaa tämän sydämen yksikseen nauttia autuuttaan, kärsiä tuskaansa!
(suomennos Leonora Fredriksson)